Juha Kauppinen

Juha Kullervo Kauppinen syntyi 15.9.1944 Karkussa ja kuoli odottamatta 14.3.2020 Tampereella. Ylioppilaaksi hän pääsi Lahdesta 1963 ja vihittiin papiksi Tampereella 1966. Hän toimi Keski-Lahden nuorisopappina vv. 66-70 ja sitten Pertunmaan kirkkoherrana vv. 70-72. Lähetysseuran työntekijänä hän toimi Etiopiassa vv. 73-82. Kotimaahan palattuaan hän toimi tutkijana Kirkon tutkimuskeskuksessa vv. 84-93 ja Messukylän kirkkoherrana 1994-2007, jolloin siirtyi eläkkeelle.

Lahden 1960-luvun nuorisoherätysten keskellä Juha oli turvallinen ja kokoava voima, joka rohkaisi nuoret omaehtoisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaansa. Myöhemmin hän piti tätä aikaa yhtenä merkittävimmistä elämänvaiheista. Vuosikymmen lähetystyössä perheen kanssa Etiopian Mekane Yesus -kirkossa vaikutti myös ratkaisevalla tavalla hänen elämäänsä, näkemyksiinsä ja työhönsä. Juhan tehtäväksi tuli Hosainan hiippakunnan seurakuntaverkoston rakentaminen ja pappiskoulutuksen kehittäminen väkirikkaalla, mutta kehittymättömällä alueella. Parille sadalle seurakunnalle oli vihitty parikymmentä pappia, joista osa oli lukutaidottomia miehiä. Opetuksen ja hallinnon järjestäminen oli iso haaste. Ei ollut jäsenkirjanpitoa, ei tilikirjoja, puuttui pappeja, evankelistoja, itsekannattavuus. Maassa oli nälänhätä. Poliittinen tilanne oli vaikea. Muualla maassa kommunistit sulkivat kirkkoja - Hosainan maakunnassa rakennettiin kymmeniä uusia kirkkoja. 

Juha toimi Lähetysseuran alueen esimiehenä ja hänet kutsuttiin myös kirkon johtotehtäviin. Hänen vahvuutensa oli sikäläiseen kulttuuriin mukautuminen. Juha puolisonsa kanssa palasi vielä eläkkeellä ollessaan Etiopiaan pappien kouluttajaksi ja sen jälkeenkin tuki etäopetuksena opiskelijoita. Etiopia teki hänestä myös kansainvälisestikin tunnetun Etiopian postimerkkien tuntijan.

Juha toimi myös kirkolliskokouksen jäsenenä sekä Pappisliiton valtuustossa ja hallituksessa – myös puheenjohtajana sekä AKIn puheenjohtajana 2005-2007. Suomessa Juha Kauppisen tutkimustoiminta kohdistui uusimpiin herätysliikkeisiin sekä kirkon toimintaan ja rakenneuudistuksiin. Hänestä kehittyi vuosikymmeniksi keskeinen seurakuntien yhdistymishankkeissa käyttämä konsultti. Hänen ratkaisuehdotuksensa perustuivat huolelliseen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kuuntelemiseen. Hän asetti etusijalle seurakuntien hengellisen tehtävän toteuttamisen niin, että hallintorakenteilla on selkeästi sitä palveleva rooli. Juha osallistui monin tavoin myös kirkkomme hengelliseen elämään sekä vaikuttajana että osallisena. Muistamme hänet kantaaottavana keskustelijana, kriitikkona ja lämpimänä persoonana henkilökohtaisissa suhteissa.