Jarmo Teinilä

Jarmo Markku Antero Teinilä syntyi 25.12.1960 Helsingissä ja kuoli Helsingissä 24.8.2020 59-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen. Jarmo tuli ylioppilaaksi Hykkylän lukiosta 1979 ja valmistui ekonomiksi 1986 Helsingin kauppakorkeakoulusta. Hän työskenteli kotimaassa mm Vallilan KOPssa luottovirkailijana, Sanoman luotonvalvojana ja kauppakorkeakoulussa opetustehtävissä vuosina 1982-1986 sekä 1986-1988 Oy Shellin jaostopäällikkönä. Jarmo avioitui v. 1986 ja aviopari tuli Lähetysseuran palvelukseen 22.5. 1989. Heidät lähetettiin pienen tyttärensä kanssa määräaikaistyöntekijöiksi Zaireen kolmeksi vuodeksi, jonne lähtivät 4.1.1990.

Zaire oli tuolloin erittäin epävakaa maa monin tavoin ja heidät sijoitettiin Kalemieen, jossa olivat ainoita suomalaisia. Jarmo liikkui työkseen eri puolilla maata - lähimmät suomalaiset työtoverit olivat 600 km päässä. Kaikesta oli pulaa ja inflaatio tuhansissa prosenteissa. Malaria vaivasi perheenjäseniä useaan otteeseen. Jarmo tuli hyvin toimeen paikallisten ihmisten kanssa ja sai näiden luottamuksen, mikä auttoi myös jokapäiväisen elämän haasteista selviytymään. Hän tykkäsi zairelaisesta musiikista, jota soitti autossa ajellessaan ja se herätti huomiota paikallisissa ihmisissä- miten sinä tykkäät kuunnella meidän musiikkiamme - se oli myös yksi silta heihin. Jarmosta pidettiin työtoverina ja hänet tunnettiin avuliaana, iloisena työtoverina. Perhe joutui taasen olemaan paljon yksin Jarmon työn vuoksi.

Perhe joutui maan epävakaan tilanteen vuoksi siirtymään 1992 Tansaniaan Arushaan, jossa Jarmo hoiti työalueen taloutta vuoteen 1993. Suomeen palattuaan hän hoiti jonkin aikaan Lähetysseurassa Tansanian talousasioita, toimi Laajasalon opiston talouspäällikkönä, sen jälkeen Radio Novan talouspäällikkönä, josta siirtyi sitten valokuvausyrittäjäksi. Hän oli hyvä valokuvaaja, mutta polviongelmat alkoivat rajoittaa liikkumista ja niinpä hän vuotta ennen kuolemaansa osti oman tilitoimiston- sehän oli hänen ammattiosaamistaan.

Jarmo sai elokuisena yönä yksin kotona ollen sairauskohtauksen, josta ei olisi selvinnyt, vaikka apu olisi ollut vieressä. Surullista on, että Jarmon äiti kuoli kuukautta aiemmin ja vanha isä ja lapset jäivät kaipaamaan toimeliasta poikaa ja isää. Jumalan kädessä on ollut hänen tiensä, tekemisensä ja lähtönsä. Näin me uskomme.