Taina Pelkonen

Taina Marjatta Pelkonen syntyi Pelkosenniemellä 14.6.1934 ja kuoli siellä
22.4.2022. Hän oli erikoissairaanhoitaja, joka lähti ensimmäisen kerran 1969
Lounais-Afrikkaan ja 1974 Etiopiaan ja on ollut kotimaassa vuodesta 1975.
Sairaanhoitaja Taina Pelkonen syntyi Pelkosenniemellä isoon perheeseen. Kuudesta
lapsesta Taina oli toiseksi vanhin. Hän toimi epäpätevänä opettajien sijaisena eri
kouluilla Pelkosenniemellä, Sallassa ym. sen alueen paikkakunnilla. Sittemmin hän
toimi hoitajana Helsingissä ennen lähetyskurssille menoaan.
Taina Pelkonen lähetettiin silloiseen Lounais-Afrikkaan vuonna 1969. Sitten hänet
lähetettiin parin muun hoitoalan työtoverin kanssa Etiopiaan 1974. Maassa oli erittäin
paha nälänhätä, yksi niistä monista. Hosainan hiippakunnan eteläreunalla Tunton
asema oli vielä rakennusvaiheessa, joten Tuntoon sijoitetut suomalaislähetit asettuivat
asumaan Tunton ”kaupunkiin” matalaan, maalattiaiseen ja välikatottomaan,
saviseinäiseen taloon. Kun se oli osa pitkää talojonoa, Lähetyssanomissa kerrottiin
sitten näiden työntekijöiden asuvan rivitalossa.
Taina rakastui Etiopiaan syvästi. Hän ystävystyi Tunto klinikan paikallisten
työtoverien kanssa niin, että hän sittemmin mm. kustansi yhden apuhoitajan
kouluttautumisen sairaanhoitajaksi. Taina Pelkonen palasi Suomeen jo vuoden
kuluttua, 1975. Hän piti kuitenkin yhteyttä Etiopiaan aina tälle vuosituhannelle asti.
Hän lähetti lukemattomia postikortteja ja sittemmin tekstiviestejä kiitoksena
saamistaan kiertokirjeistä. Hän oli myös uskollinen esirukoilija monille läheteille.
Taina toimi Pelkosenniemellä terveyskeskuksen osastonhoitajana sekä diakoniatyössä
Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä. Hän oli myös hyvin aktiivinen
vapaaehtoistyöntekijä kirkon piirissä. Niillä matkoilla hän vieraili monia kertoja
Toksovassa, eri paikoissa Inkerinmaalla, kävi myös Kroatiassa. Taina ystävystyi
Hilvon perheen kanssa, kun Heikki oli 70-luvun loppupuolella Pelkosenniemen
kirkkoherra. Taina myös vieraili Hilvojen luona Taiwanissa.
Tainan kauniissa omakotitalossa Kemijoen rannalla oli aina valmiina nippu
virsikirjoja, joita vieraiden tullessa ahkerasti käytettiin. Tainan yhteys
kotiseurakuntaan väheni kovasti sen jälkeen, kun viran hoitajiksi tuli pappisnaisia.