Annikki Turtinen-Sutela

Annikki Turtinen-Sutela sai kutsun taivaan kotiin 2.7.2022. Hän oli syntynyt Yli-Iin Jakkukylässä maanviljelijä Jaakko Turtisen ja emäntä Ida os. Hökän 11-lapsisen suurperheen 7. lapsena 5.9.1929. Annikki suoritti oppikoulun Iissä ja pääsi opiskelemaan Raahen kansakoulunopettajaseminaariin. Hänen vanhempansa lukeutuivat heränneisiin ja kannattivat aktiivisesti lähetystyötä. Annikki on myöhemmin kertonut jo lapsena kokemastaan sisäisestä kutsusta lähteä aikuisena lähetystyöhön. Seminaarista valmistuttuaan Annikki sai ensimmäiset työpaikkansa Yli-Iin seurakunnan kanttorina ja Yli-Iin kirkonkylän kansakoulun opettajana 1950-luvun alussa.

Kesällä 1954 Annikki kävi keskustelemassa Suomen Lähetysseuran lähetysjohtaja Vuorelan kanssa lähetystyöhön lähtemisestä. Hänet kutsuttiin lähetystyöhön valmentavalle kurssille vuoden 1955 alusta ja tammikuussa 1956 Annikki siunattiin lähetystyöhön Yli-Iin kirkossa. Työkentäksi hänelle osoitettiin Kavangon alue koillis-Namibiassa, eteläisessä Afrikassa. Ensimmäiset matkansa lähetyskentälleen Annikki teki englantilaisilla matkustajalaivoilla.

Annikki sijoitettiin Okavango-virran rannalla olevan Nkurenkurun lähetysasemalle tyttökoulun opettajan tehtäviin, jotka hän aloitti ensin kwangalin kieltä opiskeltuaan tammikuussa 1957. Annikki sekä opetti itse että hoiti koulutoimenjohtajan tehtäviä alueellaan. Lapsia ja nuoria opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan heidän äidinkielellään. Koulussa opetettiin myös kaikkia muita suomalaisen kansakoulun oppiaineita. Annikin johtamissa kuoroissa afrikkalaisten musikaalisuus pääsi oikeuksiinsa sekä musiikinopetuksessa että paikallisessa seurakuntatyössä. Lahjakkaimmista Annikin oppilaista kasvoi myöhempiä kuoronjohtajia, pappeja ja hallintovirkailijoita. Etelä-Afrikan apartheid-hallinto Namibiassa takasi epäoikeudenmukaisuuksista huolimatta ulkonaisesti rauhalliset olot Annikin ensimmäisiksi työkausiksi 1956–1981. Myös työkausien välisillä Suomen lomillaan Annikki teki työtä lähetyksen hyväksi muun muassa eri seurakunnissa vierailemalla.

Vuonna 1981 Lähetysseura vähensi lähettejään, ja Annikki löysi uuden työn Lumijoen seurakunnan kanttori-nuorisotyöntekijänä. Lumijoella asuessaan Annikki avioitui eläkkeellä olleen opettaja Esko Sutelan kanssa ja eli sosiaalisesti hyvin aktiivista elämänvaihetta lumijokelaisten, omien sukulaisten ja miehensä sukulaisten keskellä. Kanttorina Annikki soitti urkuja ja pianoa sekä johti Lumijoen kirkkokuoroa. Esko Sutelan kuoltua vuonna 1991 Annikki kutsuttiin lähtemään vielä yhdelle työkaudelle opettajaksi hänelle rakkaaseen, tuolloin vasta itsenäistyneeseen Namibiaan vuosiksi 1991–1993. Annikin työtä lähetyskentällä tukivat Suomen Opettajien Lähetysliitto, Herättäjäyhdistys sekä Yli-Iin ja lopuksi myös Lumijoen seurakunta.

Pian Afrikasta palattuaan Annikki muutti Ouluun lähemmäs sukulaisiaan. Annikki oli pitkään aktiivinen eläkeläinen seurakunnassa ja kirjoitti eläkevuosinaan muistelmat työstään Namibiassa. Vuonna 2020 Namibian tasavallan Suomen suurlähetystö lähetti Annikille suurlähettilään virallisen tunnustuskirjeen kiitokseksi Annikin pitkäaikaisesta työstä Namibian kansan hyväksi. Vielä hoitokodissakin Annikin valoisa ja tyytyväinen luonne ilahdutti omaisia, ystäviä ja hoitohenkilökuntaa.

1. Moos. 12:1: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan.”

Pentti Klemetti

Kirjoittaja on Annikki Turtinen-Sutelan sisarenpoika.