Leena Matikainen

Taiwanin-lähetti, diakonissa Leena Marjatta Matikainen

 8.7.1939 -  10.11.2021

Leena Matikainen  kasvoi Puumalassa  kodissa, jossa luettiin Lasten lähetyslehteä ja Lähetyssanomia. Vierailevien  lähetystyöntekijöiden   kertomukset lähetystyöstä sytyttivät  hänessä lähetyskipinän.  Hän  hakeutui  Pieksämäelle  Sisälähetysseuran diakonissakoulutukseen , josta valmistui 1962.  Kolme vuotta Savitaipaleen seurakuntasisarena kotisairaanhoidossa  olivat hyvää valmennusta tulevaan työhön Taiwanissa, jossa hän oli Lähetysseuran lähettämänä vuodet 1967-1999.

Leena kertoo lähetyskipinän voimistumisesta täyteen paloon (Savonlinna-Säämingin lähetti -historiikki, 2013) : ”Elämä tuntui seesteiseltä. Sisäinen levottomuus alkoi kuitenkin kaivertaa sydäntäni. Raamattua lukiessa tuntui , että jokainen sivu kertoi lähetyksestä ja lähtemisestä sellaisten ihmisten pariin, jotka eivät olleet kuulleet sanomaa Vapahtajasta.  Ymmärsin, että sovituksen sanomalla on kiire. ”  Leena rukoili, että Jeesus kutsuisi jonkun toisen. ”Onhan vanhin siskoni jo Taiwanissa lähetystyössä ja toinen siskoni valmistautumassa  sinne lähtöön. Eikö tämä jo riitä yhdestä perheestä?”

Seuraavana sunnuntaina vieraileva lähetystyöntekijä sanoi kolehtivetoomuksessa painokkaasti: ”On vain kahdenlaisia kristittyjä, lähetystyöhön lähtijöitä tai niitä, jotka varoillaan tekevät mahdolliseksi toisten lähtemisen. Minulla on nyt tunne, että kirkossa istuu henkilö, jonka rahat eivät riitä Jumalan kutsun edessä. Sano kolehtihaavin kohdalla: tässä minä olen, lähetä minut.” Leena tiesi sydämessään  kenestä oli kysymys. Seuraavana päivänä hän soitti Lähetysseuraan ja sai hakupaperit. Tästä alkoi pitkä lähetyspolku:  lähetyskurssi,  lähtö Taiwaniin  vuonna 1967,  kieliopintoja.  Taiwanin kielen opiskelun jälkeen Leenan tie vei Hengchunin (suom. ’ikuinen kevät’) kristilliseen  klinikkaan.   Kiertävä poliklinikkatyö maaseutukylissä oli juuri alkanut ja siinä tarvittiin Leenaa.

Leena kulki kylissä skooterilla, pitemmillä matkoilla poliklinikan kleinbussilla. Matkat vuorisokyliin  taittuivat jalan. Muistan muutaman matkan, kun olin Leenan kanssa kuljettamassa sairaalasta  potilasta kotiin kuolemaan.  Mieleeni on jäänyt myös kotikäynti ”pahan hengen vallassa” riehuvan  nuoren miehen kotona. Äiti oli kutsunut kristillisen  sairaalan väkeä rukoilemaan poikansa puolesta. Jouduimme hakemaan paikalle  isomman joukon seurakuntalaisia,  ennen kuin poika rauhoittui niin paljon, että hänet voitiin viedä sairaalaan .  Tämä oli Leenan arkityötä, ympäristössä, jossa henkimaailma on todellista.

Poliklinikka laajeni vuosien mittaan terveyskeskukseksi, joka palveli laajalti Etelä-Taiwania. Vuonna 1979 Lähetysseura  luovutti  sairaalan työn  ’Kiinalaiselle lääkintälähetykselle’ (Chinese Christian Medical Mission).  Toiminta monipuolistui, ja Leena oli mukana kehittämässä mm. evankelioimistyötä.

Vuonna 1982 Leenalle avautui uusi työsarka  Pingtungin kristillisessä sairaalassa, jossa hän toimi  kotisairaanhoitotyössä   ja oli samalla aloittamassa uutta luterilaista  seurakuntaa.  Toiminta vakiintui, kun seurakuntaan saatiin taiwanilainen pappi. Leena sai taas uuden haasteen: uuden kirkon alakertaan perustettiin vanhusten päiväkeskus, johon Leena sai vapaaehtoista apua sairaalan työtovereilta.  Leenan työ oli kokonaisvaltaista  kristillistä todistusta , joka kosketti vuosikymmeniä Buddhaa palvoneita vanhuksia. Monet päiväkeskuksen vanhuksista kiinnostuivat evankeliumista ja heidät kastettiin seurakunnan jäseniksi.

Työkautensa viimeiset vuodet Leena asui jälleen  Hengchunissa, jossa hän paneutui kokosydämisesti sairaalan henkilökunnan ja potilaiden sielunhoitotyöhön.  Hän tutustui filippiiniläisiin, jotka olivat avioituneet taiwanilaismiesten kanssa. Vaikeuksissaan  he löysivät  apua seurakunnasta ja sairaalasta. Perustettiin filippiiniläiskerho, jossa naiset saattoivat jakaa huoliaan  myös omalla äidinkielellään. Tämä toiminta oli lähellä Leenan sydäntä.

Leena jäi eläkkeelle vuonna 1999  palveltuaan uskollisesti  26 vuotta eteläisen Taiwanin maaseudulla. Työstään  taiwanilaisten  hyväksi  hän  sai Taiwanin terveysministeriön tunnustuspalkinnon ja hän sai kertoa työstään lehdissä ja  monilla TV-kanavilla .

Leena tunsi vahvasti esirukouksen voiman, joka kannatteli häntä läpi vuosikymmenien.  Lähettäjät, perhe ja lähettiystävät,  työtoverit  ja ystävät Taiwanissa – suuri on se joukko, joka kaipaa Leenaa.  Raskaiden sairausvuosien  uuvuttama rakas ystävä, työtoveri on palannut Isän syliin.

Matleena Pinola