Koskettavia lauluja

Pia Perkiö: Unohtumattomia. Rakkaiden laulujen taustaa. Kirjapaja 2010.

 

Radiosta tulee viikoittain ohjelma ”Näistä levyistä en luovu”. Samaa ajatusta voi soveltaa myös moniin lauluihin. Laulun kirjoitus- ja sävellysvaiheessa tekijä ei osaa aavistaa vielä, saako laulu siivet alleen. Tuleeko sille käyttöä? Tai tuleeko siitä suoranainen hitti? Usein tekijän yllätykseksi laulu saa suuren suosion. Voi tietysti käydä päinvastoinkin: laulu vaipuu unohduksen mereen.

 

Pia Perkiön poimimat laulut ovat esimerkkejä suurta suosiota saaneista lauluista. Nämä ovat suurimmalta osin 1960-luvun jälkeen syntyneitä lauluja, joukossa toki muutama vanhempikin suosikki. Itsekin laulujen kirjoittajana Pia Perkiö on selvittänyt suosittujen laulujen syntyhistoriaa. Hän julkaisi näitä kirjoitelmia Kotimaa-lehden palstalla joitakin vuosia takaperin. Leikkasin aina kirjoitelmat ja talletin ne omaan kansiooni siltä varalta, että joissakin laulutilaisuuksissa tai muissa seurakuntatilaisuuksissa saatetaan näitä lauluja laulaa yhteislauluna tai kuulla kuoro- tai sooloesityksinä. Juontoon on hyvä sisällyttää muutama laulun syntyhistoriaa valaiseva repliikki. Näin voi alleviivata jotain lauluun liittyvää seikkaa, joka voi lisätä laulun koskettavuutta. Mistäpä minä sen koskettavuuden voin tietää? En kai mistään muusta kuin että se mikä koskettaa minua, voinee koskettaa myös jotakuta toista.

 

Kaikki julkaistut 35 laulua eivät ole suinkaan lähtöisin vain muutaman kirjoittajan kynästä yhtä vähän kuin jokainen laulu eri kirjoittajan kynästä. Esillä ovat vanhemman polven kirjoittajista Hilja Haahti, Viljo Kojo, Immi Hellén ja Mirjami Lähteenkorva. Ulkomaalaisten kirjoittajien käsistä ovat lähteneet laulut Kiitos, Lapsuuden usko, Olet valveilla sekä Taizé-laulut, joiden tekijäksi tiedetään Jacques Berthier. ”Kevyen” musiikin tekijöistä mukaan ovat päässet Sauvo Puhtila, Lasse Mårtensson ja Kari Rydman. Juha Tapion kohdalla en osaa vetää rajaa. Loput ovatkin sitten enemmän tai vähemmän hengellisen musiikin ammattilaisia.

 

On kuitenkin huomioitava, että lauluissa on paljon vähemmän dogmaattista teologiaa kuin perinteisissä virsissä. Lauluntekijät ovat tarkoituksella pyrkineet muokkaamaan laulunsa suomalaisen tavallisen tallaajan hengellistä etsintää kuvaavaksi. Raskaan dogmaattisen arsenaalin sisältämä laulu saattaa tuntua liian vaikealta sulatettavaksi. Olisiko tämä vähän sama asia kuin apostoli Paavalin kirjeessään ilmaisema ajatus kristityistä, jotka eivät kestä vielä vahvaa ruokaa, vaan tarvitsevat maitoa kuin lapset (1. Kor. 3:3)?

 

Useimmat laulut ovat lähtöisin Pekka Simojoen, Anna-Mari Kaskisen, Jaakko Löytyn, Kaija Pispan, Jukka Salmisen ja Petri Laaksosen kynästä. Vaatimattomuudessaan Pia Perkiö on unohtanut kokonaan itsensä.

 

Ainakaan minä en voinut lukea laulujen historiaa kyyneleen kohoamatta välillä silmäkulmaani. Laulut eivät tule tehtaasta. Ne tulevat inhimillisestä elämästä. Ne tulevat usein vaivoista ja vastoinkäymisistä. Joskus luonto inspiroi sekä sanoittajaa että säveltäjää.

 

Useimmat siteeratut laulut löytyvät monesta eri laulukokoelmasta. Enimmät laulut löytyvät Nuoren seurakunnan veisukirja 2010:stä ja Tuomaslauluja- sekä Uusia messulauluja –kokoelmista. Suomen Lähetysseuran laulukokoelmat ovat myös vahvasti mukana ja tekstissä tulee usein esille Päiväkumpu laulujen syntypaikkana. Sana koskettaa parhaiten sävelten kautta – ja hyvä niin.

 

Ilpo Perttilä