Pirkka Mikkola

Taiwanin lähetystyöntekijä, insinööri, mikrotukihenkilö

Vesa Pirkka Uolevi Mikkola, 73 v. 

s. 15.4.1953

k. 29.6.2026

Taiwanissa (Pingtung, Chaochou, silloisen puolisonsa Liisan kanssa) 1982–85, 86–88,

kotimaan toimistossa 1988–95 tietotekniikkatehtävissä; lisäksi (yhdessä Jaana-vaimon kanssa) 2014 kolme kuukautta Namibiassa ja 2019–21 Bangkokissa (SLS-Aasia)

Jaana Jokinen kirjoittaa puolisostaan; muokkaus ja lyhennelmä: Matti Palmu

Pirkka syntyi Elimäellä, mistä perhe muutti Ouluun. Siellä isä Esko Mikkola sai voimakkaan lähetyskutsun. Vanhempien englannin kielikoulun aikana Pirkka ja Helka kävivät tavallista englantialaista koulua. Isä aloitti 1965 Taiwanilla sairaala-apteekin perustamisen. Lapset menivät amerikkalaiseen kouluun ja asuivat viikot sen oppilaskodissa. Taiwanilla Pirkka kirjoitti juttuja Suomeen Totto lehteen.

Pirkka palasi Suomeen päästyään ylioppilaaksi Morrison Academystä, meni armeijaan, kihlautui 20-vuotispäivänään Liisan kanssa ja naimisiin samana vuonna. Pirkka opiskeli teknisessä opistossa Porissa. 

Pirkan valmistuttua insinööriksi perhe muutti Taiwanille, ensin Morrison Academy’n -tehtäviin, sitten SLS:n palvelukseen suomalaislasten oppilaskotiin. 1981 perhe oli vuoden Suomessa, kun Pirkka ja Liisa osallistuivat lähetyskurssille. 1988 perhe palasi lopullisesti Suomeen. - 1995 Pirkan vahva kiinan kielen taito vei hänet Nokian palvelukseen. 1996 perhe muutti Beijingiin mistä Pirkka palasi Suomeen 2000. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt eroon ja Pirkka meni naimisiin Jaana Jokisen kanssa. - Suomessa Pirkka jatkoi Nokian palveluksessa vuoteen 2010 asti, sitten konsulttina vuoteen 2018, jolloin Pirkka jäi eläkkeelle. 

Eläkkeellä elämää on pitänyt kiireisenä suurperheen lisäksi perheen kesäpaikka Asikkalassa, moottoripyöräily ja vapaaehtoistyö. Pirkka toimi vuosien ajan Helsinki Missiossa ja Pakolaisavussa. - Pirkka oli läpi elämänsä kiinnostunut kielistä. Hän puhui sujuvasta englantia, mandariinikiinaa ja taiwania ja opiskeli thai-kieltä. Hän opetti loppuun asti Hongkongin teologisen seminaarin opiskelijoille kerran viikossa englantia etänä. Vielä muutama päivä ennen syöpädiagnoosia kurssilaiset sopivat syksyn tunneista. 

Me muistamme Pirkan rauhallisena, ajattelevana, aina rentona ja huumorintajuisena isänä, puolisona ja rakastavana peruskalliona, johon saattoi aina luottaa.