Lars Birger (Lasse) Eriksson

Namibian lähetystyöntekijä, sähköteknikko

Lars Birger (Lasse) Eriksson, 82v. 

s. 29.5.1943

k. 20.1.2026

Namibiassa ensin lapsena, sitten (Onanjokwe, Oniipa) puolisonsa 

Cison eli Christinen kanssa 1971–74, 76–80

Olle Eriksson kirjoittaa veljestään: (lyhentäen muokkasi Matti Palmu)

Lars Birger eli Lasse Eriksson syntyi 1943 rauhallisessa Oniipassa kun suuressa osassa maailmaa käytiin sotia. Birger-isä oli Oniipan opettajaseminaarin rehtori, äiti Anna hoiti kodin ohella seminaarin ruokapuolta. Yhteydet Suomeen olivat lyhyiden Punaisen Ristin välittämien viestien varassa. Rahaa Suomesta ei saatu. Kaikesta oli pulaa, esimerkiksi kuvia vauva-Lassesta ei ole otettu. Isoveli Olle ja myöhemmin syntyneet siskot Helga ja Ulla täydensivät perhettä.

Kun Lasse täytti 6 vuotta ja vanhemmat olivat olleet 11–12 vuotta yhtäjaksoisella ensimmäisellä työkaudellaan, perhe matkusti Suomeen. Parin vuoden jälkeen palattiin Lounais-Afrikkaan. Olle ja Lasse jäivät Swakopmundin suomalaiseen kouluun, sisäoppilaitokseen. Lassen ollessa 15-vuotias siirryttiin Suomeen.

Keskikoulun jälkeen Lasse valmistui Helsingin Teknillisestä oppilaitoksesta sähköteknikoksi ja avioitui Cison eli Christine Holmedahlin kanssa. Pian tuli kutsu Lounais-Afrikkaan, missä keskeinen työpaikka oli Oniipan autokorjaamo. Kaupalliset autokorjaamot vasta tekivät tuloa Ambomaalla. Ambokavangon kirkolla ja Lähetysseuralla oli kymmeniä ajoneuvoja. Lisäksi kirkon ja Lähetysseuran toimipisteissä oli generaattoreita sähköntuottamiseen, ja niiden asentaminen ja kunnossapito edellytti jatkuvaa matkustelua ympäri laajaa aluetta. Lasten tultua kouluikään he kävivät samaa Swakopmundin koulua kuin isänsä aikoinaan. Nyt sentään neljä kertaa vuodessa päästiin käymään kotona.

1980 perhe asettui Suomeen ja Lasse pääsi taas Wärtsilälle (myöhemmin Metso). Työtehtäviksi vakiintuivat hienopaperitehtaiden ja -koneiden pariin eri puolilla maailmaa. Projektijohtajana Lasse veti suuria hankkeita ja tiimejä.

Lasse oli pidetty esimies, joka eri tavoin huolehti työntekijöistä ja joka tuli toimeen kaikkien, myös asiakkaiden kanssa. Kieliä hän oppi puhumalla ja kuuntelemalla. Vuonna 2001 Tasavallan Presidentti myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitalin kultaristein. Eläkeaikaa kertyi 17 vuotta.