Leena Ryynänen

Tansanian lähetystyöntekijä, erikoishammaslääkäri

Leena Aulikki Ryynänen, 75 v.

s. 3.3.1950

k. 21.2.2026

Tansaniassa (Nkoaranga) 1980–84 silloisen miehensä Olli-Pekka Ryynäsen kanssa

Leenan vanhin tytär, Jenni Ryynänen kirjoittaa: 

Leena syntyi ja kävi koulunsa Tampereella. Hän oli ahkera ja urheilullinen koulutyttö. Rippikoulussa hänen uskonsa vahvistui ja hän oli koko lukioaikansa, ja myöhemmin Turun yliopistossa opiskellessaan, innokas raamattupiiriläinen ja lähetystyön tukija.

Leena sai valmistuttuaan työpaikan Harjavallan terveyskeskushammaslääkärinä. Ajatus lähetystyöstä kuitenkin kyti voimakkaana, ja lopulta Leena ja hänen silloinen miehensä Olli-Pekka päättivät lähteä lähetystyöhön. He osallistuivat vuoden 1979 lähetyskurssille pikkuiset Jenni ja Saara mukanaan.

Lähetyskohteeksi vahvistui lopulta Tansania. Perhe osallistui Tansaniassa Morogoron kielikouluun loppukesästä 1980. Leena opiskeli swahilia motivoituneena ja lopulta perhe pääsi asettumaan uuteen kotiinsa Nkoarangan luterilaisen sairaalan viereen.

Nkoarangassa Leena toimi hammaslääkärinä ja teki äitiyspakkauksia suomalaisten Lions Clubien lähettämistä vaate- ja lelupaketeista. Leenalla oli läheiset suhteet Arushan suomalaisiin lähetteihin ja Orionin ja Koneen kehitysyhteistyöporukkaan. Tansanian paras anti oli kuitenkin Kaisa-tyttären syntymä!

Kotimaahan palattuaan Leena toimi hammaslääkärinä Kiukaisissa. Perhettä siunattiin vielä yhdellä tyttövauvalla Veeralla. Leena opiskeli 90-luvun alussa sosiologiaa Kuopion yliopistossa, jonka jälkeen hän työskenteli Kansanterveyslaitoksella Helsingissä. Viimeisen vuosikymmenen ennen eläkepäiviään Leena oli Keravalla erikoishammaslääkärinä.

Leena jäi eläkkeelle 2015, jonka jälkeen hän omistautui vapaaehtoistyölle Kristillisten naishammaslääkärien yhdistyksessä ja Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan Lähetyksen tukiryhmässä. Hän oli pidetty ja aktiivinen seurakunnan jäsen, ja tuttu näky Tuomiokirkon kryptan kahvilan tapahtumissa ja näyttelyissä.

Leena siunattiin viimeiselle matkalleen Helsingin Tuomiokirkossa 14.3. Rakasta äitiä, mummaa ja anoppia jäävät syvästi kaipaamaan tyttäret puolisoineen, lapsenlapset, ja liuta rakkaita ystäviä vuosikymmenten ajalta.