Tuula Teppo

Kuvassa Tuula-äiti puolisonsa haudalla lohduttaa:
“Ei huolta, isä on taivaassa, ja jonakin päivänä me
kohtaamme taas” ja osoittaa 2v-Annille taivasta.

Etiopian ja Tansanian lähetystyöntekijä, toimintaterapeutti
Tuula Kaarina Teppo s. Ranta, 76v.
s. 9.1.1950
k. 18.1.2026
Etiopiassa (Addis Abeba, Hosaina, puolisonsa Paavo Tepon kanssa) 1975–77,
Tansaniassa (Arusha, puolisonsa Paavo Tepon kanssa) 1978–80, 80–82

Antti Teppo kirjoittaa: ”Viimeinen matka”
Kun ilta hiljaa laskee hartioille ja huoneen valo pehmenee,
me muistamme elämän, joka oli enemmän kuin päiviensä summa
monivaiheinen, äärettömän rikas, rakkaudesta kudottu.
Sinussa oli lämpö, sellainen, joka ei polta vaan hoitaa, ja turva,
sellainen, joka ei sido vaan kantaa. Olit se ihminen, joka tuli lähelle ilman ääntä
ja sai levottomankin sydämen muistamaan rauhan.
Kauas maailmaan sinäkin kuljit, Lähetysseuran askelissa, Afrikan punaisessa maassa
ja taivaan avarassa kupolissa siellä missä rukous ei ole vain sanoja
vaan käsi, joka ojentuu, ja katse, joka näkee ihmisessä arvon.
Aina auttamassa, aina puolustamassa heikompaa, aina niin, että toisten etu meni edelle.
Sinun uskosi hyvään ja hyvän voittoon ei ollut julistus,
vaan arjen tekoa, pientä ja suurta, kerta toisensa jälkeen.
Mökki Mallinkaisella, järven hengitys laiturin alla, kahvin tuoksu, hiljaisuus, joka puhuu,
ja maisema, joka opettaa, että kaikki tärkeä kasvaa rauhassa. Siellä sinun sydämesi
oli usein levollinen, ja sieltä moni sai mukaansa kotiin asti kantavan hyvyyden.
Ja rakkaimmat Jouni, Jenni, Anni ja Antti, sinun rakkautesi meihin oli kuin lämmin peitto,
joka ei koskaan lopu kesken. Sinä annoit juuret ja siivet: turvan ja rohkeuden elää.

Nyt me tiedämme, että lähtö on surullinen ja silti toiveesi on kirkas: päästä jo poistuneiden luo,
Eila-äidin lempeyteen, Veikko-isän syliin, Pate-puolison rakkauteen ja Kaa-siskon tuttuun nauruun.
Siihen kotiin, jossa ei enää väsy, ei enää särje, vaan kaikki löytää paikkansa.
Jos nyt sanat voisivat olla käsi, ne silittäisivät otsaasi ja sanoisivat: kiitos.
Kiitos elämästä, joka oli rakkautta, lämpöä, turvaa. Kiitos siitä, että maailma oli sinun kauttasi
hiukan pehmeämpi, hiukan parempi, hiukan valoisampi.
Ja kun viimeinen matka alkaa, älä pelkää. Me jäämme tänne muistelemaan,
ja sinä saat mennä rauhaan: hyvyyden jäljet edelläsi,
rakkaus ympärilläsi, ja tie auki kohti taivaankotia.