Helmi Liljeblad

Botswanan lähetystyöntekijä, merkonomi 

Helmi Marjatta Liljeblad s. Aalto, 78v.

s 19.1.1947

k 4.1.2026

Botswanassa (puolisonsa Risto Liljebladin kanssa) 1985–88, 89–92, 93–96, 99–02, 04–06 ja 

2008 (Selebi-Phikwe, Gaborone, Lobatse, Francistown), 

SLS:n kotimaantyössä Oulun, Kuopion ja Lapuan hiippakunnissa 

Elina Kilpeläinen, Helmin tytär, kirjoittaa:

Helmi Liljeblad syntyi ja varttui Ii-joen varrella Maalismaalla, Pohjois-Pohjanmaalla. Helmi kuoli Espoossa asuttuaan viimeiset kuukaudet hoivakodissa. Helmi kävi kansakoulun Maalismaalla, josta siirtyi oppikouluun Iihin. Kotoa hän muutti Kemijärvelle opiskelemaan merkonomiksi, jossa hän tapasi Riston, ja he avioituivat 1972. Perhe asui Helsingin Munkkivuoressa ennen kuin siirtyivät Ylitorniolle 1978–84.

Helmin perhe lähti Botswanaan 1984 ja asuivat alkuun pari vuotta Selebi-Phikwessa, sitten Gaboronessa 1987–96. Helmi huolehti seurakuntien taloudenhoidosta ja opetti paikallisia seurakunnan talouden hoitoon ja kirjanpitoon liittyviä asioita. 1996–99 Helmi toimi SLS:n kotimaan työntekijänä, kierrellen päiväkoteja ja kouluja, kertoen lähetystyöstä. Helmi ja Risto palasivat Botswanaan, Lobatseen 1999–02 ja Francistowniin 04–06. Francistownissa Helmi oli perustamassa uutta päiväkotia. 2008 Helmi ja Risto kävivät viimeisen lyhyen työkauden Botswanassa Riston ollessa jo eläkkeellä. 

Helmi huolehti oman työn lisäksi perheestään ja lapsistaan Sakarista, Jaakosta ja Elinasta. Helmin kahdeksan lapsenlasta perheineen olivat hänelle hyvin tärkeitä ja rakkaita.

Salme Manninen kertoo työtoveristaan:

”Tutustuimme Liljebladien ollessa lähetyskurssilla Helsingissä 1984. Gaboronessa olimme sitten työtovereina. Helmi oli hyvä rovastinvaimo, vieraanvarainen, koti oli aina avoin vieraiden tulla. Hän oli reipas ja touhukas. Gaboronessa hän palveli kuin vierastalon emäntä, vaikkei sellaista nimitystä käytettykään. 

Helmi toimi työalueella Lähetysseuran kassanhoitajana. Hän oli myös rohkea autoilija. Teimme pitkiäkin yhteisiä matkoja, mm. kerran lomareissulla noin 1.200 km:n päähän Durbaniin.

Helmi oli minulle luotettava työtoveri, jaoimme työn ja elämän iloja ja suruja. Hän oli läheinen aikuinen ystävä, samaan ikäluokkaan kuuluva, nuorten lähettien joukossa.

Yhteytemme väheni Liljebladien muutettua pohjoisesta Espooseen. Loppuvuosien muistisairaus teki lopulta puhelinyhteydenkin mahdottomaksi.”