Elina Siukonen

SLS:n Tavoittavan työn projektipäällikkö Helsingin toimistolla 

Elina Susanna Siukonen (s Ruoko), 41v.

s. 26.10.1983

k. 27.8.2025

Elinan ystävät ja työtoverit Suvi Korhonen ja Lotta Gammelin kirjoittavat: 

Elina vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Espoossa. Hän oli heppatyttö, huolehtiva isosisko ja maailmasta kiinnostunut eläinten oikeuksien puolustaja. Lomamatkoilla perheen kanssa syntyi muistoja, joilla Elina hauskuutti myöhemmin omia lapsiaan.

Rakkainta Elinalle oli perhe eli puoliso Veikko sekä lapset Aaro ja Otto. Lapsilähtöinen arki, perheen seikkailut maailmalla ja ystävien tapaaminen olivat elämää, jonka Elina valitsi myös sairastuttuaan. 

Loppuun asti Elina halusi tehdä töitä ja nauttia elämän lahjasta rakkaimpien kanssa.

Taito kohdata ihmisiä ja halu vaikuttaa näkyi kaikessa, mitä Elina teki. Yksi tärkeimmistä vapaaehtoistehtävistä oli toiminta Parempi avioliitto -järjestössä yhdessä koko perheen kanssa. Elina toivoi, että mahdollisimman moni parisuhde saisi tukea järjestön toiminnasta. Hänelle merkityksellistä oli oppia näkemään suhteen haasteet ja löytää niihin ratkaisuja, esimerkiksi vahvemman tunneyhteyden ja paremman 

kommunikaation kautta.Teologiaa opiskellessaan Elina vaikutti Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksessä ja Suomen uskonnonopettajainliitossa. Kesätöiden kautta tärkeäksi paikaksi Elinalle muodostui Lähetysseuran 

leirikeskus Päiväkumpu. - Elina vihittiin papiksi keväällä 2021. Papin tehtävä oli hänelle suuri ilo, sillä hän omien sanojensa mukaan rakasti puhua Jumalasta.

Lähetystyöstä tuli Elinan intohimo ja kutsumus. Elina työskenteli Lähetysseurassa eri tehtävissä, joissa hän edisti esimerkiksi lasten ja nuorten oikeuksia ja osallisuutta. 

Viimeisimmässä tehtävässään hän kehitti kirkkojen tavoittavaa työtä Lähetysseuran ulkomaisten 

kumppanien kanssa. 

Elinalla oli vahva luottamus rakastavaan Jumalaan. Sitä Elina sanoitti viimeisenä kesänään antamassaan haastattelussa: "Usko, toivo, rakkaus. Ajattelen, että rakkaus on suurin, koska se tekee uskon ja toivon todeksi. Toisaalta ilman rakkautta on turha puhua uskosta. Kuoleman jälkeen uskoa tai toivoa ei enää 

tarvita, koska ollaan jo perillä taivaassa. Sitten on vain loputon rakkaus."

(Lähetyssanomissa julkaistua muistokirjoitusta muokkasi lyhentäen Matti Palmu.)