Sirkka-Liisa Rautiainen

Pakistanin lähetystyöntekijä, kirurginen- ja anestesiasairaanhoitaja, diakonissa

Sirkka Liisa Annikki Rautiainen 73v.

s. 13.9.1951

k. 14.6.2025

Pakistanissa (Risalpur, Tank) 1988-91, 92-96, 96-2000, 01-05, 06-2008

Sirkka Rautiainen syntyi Heinävedellä ja oli yksivuotias perheen muuttaessa Kerimäelle. Hän antoi elämänsä Jeesukselle 15-vuotiaana. 1988 hänet siunattiin Savonlinnan ja Pieksämäen nimikkolähetiksi. 

Kysyttäessä, miksi hän lähtee, hän vastasi: ”En ole keksinyt pätevää syytä olla lähtemättä. On etuoikeus olla kertomassa Jeesuksesta, jossa meillä on tarjolla ansioton armo ja anteeksiantamus.” 

Tankin kristillisessä sairaalassa Sirkka toimi mm. leikkaussalissa ja vastasi kirurgisten osastojen toiminnasta. Hän osallistui perushoitajien kouluttamiseen instrumentti- ja leikkaushoitajiksi. Vapaa-aikana hän piti raamattupiiriä, korjasi kokeita, valmisteli oppitunteja. Ylihoitajana Sirkka kuului sairaalan johtoryhmään.

Hän oli luova, energinen, käytännöllinen ja nopea palvelemaan ja auttamaan. Vaikeimmat tippojen laitot vauvojen/lasten raajoihin tai päälakeen olivat hänen erityisosaamistaan. ”Merkittävintä urallani oli potilaan vuoteeseen kiinnitettävän virtsapussitelineen keksiminen”, hän sanoi.

Sirkka oli lasten ystävä. Hänen luonaan sai olla yökylässä, leipomassa herkkuja tai valmistamassa jäätelöä. Lähettiperheiden lapset ja nuoret muistavat Sirkkaa lämpimästi ja kiitollisuudella. 

Sirkka rakasti kauneutta ja loi sitä ympärilleen. Sulkapallon pelaaminen ja leipominen olivat hänelle rentoutumiskeinoja. Suomeen palattuaan Sirkka on pitänyt yhteyttä Pakistanin työtovereihin. 

Kotimaahan palattuaan Sirkka työskenteli Savonlinnan keskussairaalassa. Hän oli aktiivinen seurakunnan vapaaehtoinen lähetystyössä, kirkkovaltuustossa, -neuvostossa, ystäväpalvelussa sekä sairaiden ja vanhusten auttamisessa. Muutaman kerran hän oli Malawissa kouluttamassa ja auttamassa.

Sirkalla oli Savonlinnassa laaja ystäväpiiri. Hän oli omalla esimerkillään Jeesuksen rakkauden todistaja. Viimeiset vuodet hän taisteli vaikean sairauden ja kivun kanssa. ’Lunastettuin voitonvirsi siellä kaikuu riemuinen, kaikki kielet Herraa kiittää eessä valtaistuimen…” 

Tämän kirjoittivat Mervi Kontinen ja Anni Suhonen.