Leena Lehmuspuu

Namibian lähetystyöntekijä, diakonissa, erikoissairaanhoitaja, kätilö,

Leena Ulla Lehmuspuu 89 v.

s. 4.5.1936

k. 20.6.2025

Kahdeksan työkautta Namibiassa: 1964-68 Nakajale, 1970-73 Onanjokwe,

1975-77 Engela ja 1978-80 Rupara ja Engela.

Leenan sisarentytär, kummityttö Leena Inkala muistelee tätiään:

Leena oli 3-vuotias, kun isä kuoli. Sitten kuoli sisko, ja äiti kun Leena oli 11-vuotias. Leenalle oli ”onnenpotku”, että hän pääsi Oulussa Onnelan lastenkotiin, missä hän eli opiskeluihin asti.

”Parempi elämä alkoi Onnelassa”.

Leena oli sukulaisille täti, ”isoäiti ja isoisä”, kaikkia rakastava, ihmisten ja eläinten ystävä. Namibian-aikaista Musti-koiraansa hän ikävöi pitkään, kilpikonnakin hänellä oli Namibiassa. – Leena rakasti myös omenapuita, joiden taimia hän lahjoitti sukulaisille ja ystäville. Hymy nousi Leenan huulille, kun saattohoitovaiheessa Aurinkokodissa ikkunasta näkyi kolme valtavaa omenapuuta. Ne olivat ”Kirjailija”-lajiketta – Leena oli Suomen-vuosinaan myös kirjailija. ”Jälkiä hiekassa” on runokirja, ”Etelän Ristin alla” kertoo Leenan Namibian kokemuksista.

Leena ei koskaan sanonut ”ei”, kun tarvittiin apua. Hän oli helppo keskustelukumppani, joka otti aina asioista selvää. Hän oli Oulun Karjasillan nimikkolähetti. Jouluisin hän useasti keräsi ruoka-apupaketteja Namibiaan lähetettäviksi.

Leenan diakonissalaitoksen kurssitoveri ja Namibian-työtoveri Toini Hihnala muistelee:

Leena oli työssä monissa eri paikoissa. Hän oli hallituksen sairaalan kiertävänä sairaanhoitajana, sitten hoitajana eri sairaaloissa. Vähän aikaa hän oli myös Swakopmundin oppilaskodin emäntänä. Lastenkotivuodet opettivat Leenan hyvin itsenäiseksi, jollainen hän oli myös työtoverina.

- Kaimuus on Namibiassa tärkeä asia, Leenalla olikin iso liuta namibialaisia kaimoja.

Leena ja Toini kävivät 70-vuotismatkalla Namibiassa kaimoja ja muita ystäviä tapaamassa.

Suomen-vuosina Leena matkusti useasti Oulusta Kalajoelle Toinin luo yhteisiä synttäreitä ja juhlapäiviä viettämään.

Muistoja keräsi Matti Palmu