Kaarle Hirvilammi

Tansanian ja Etiopian lähetystyöntekijä, rovasti
Kaarlo Kustaa Villiam Hirvilammi 96v.
s. 2.10.1929
k. 22.12.2025
Tansaniassa 1958–59 ja (yhdessä puolisonsa Anna-Leenan kanssa) 1959–63, 67–68,
Etiopiassa (yhdessä Anna-Leenan kanssa) 1969–74,
Kotimaassa SLS:n Kuopion hpk. lähetyssihteeri 63–64, Oulun hpk.
lähetyspappi 1975–80, Oulun hpk. lähetyssihteeri 89–93, eläkkeelle 93.

Matti Hirvilammi, Kaarlon poika, kirjoittaa:
Kaarlo Hirvilammi syntyi Vihannissa maanviljelijäperheen esikoisena. Hän joutui kymmenvuotiaana ottamaan vastuun talon töistä yhdessä äitinsä kanssa. Jatkosodan aikana hän oli sotilaspojan tehtävissä.

Isä vihittiin papiksi 1956. Hän opiskeli missiologiaa St Paul Seminaryssa Minnesotassa ja tekiseurakuntatyötä. - Kihlauksen jälkeen nuori mies lähti 1958 yksin silloiseen Tanganyikaan. Häitä vietettiin Anna-Leenan kanssa 1959 Suomessa ja nuoripari lähti Afrikkaan.

Alussa hän oli aluelähetystyöntekijä, pari vuotta myös työalan esimies. Toisella työkaudella työ oli opettamista Kidugalan seminaarissa. Vuodesta 1969 työ jatkui Etiopiassa. Isä oli Mekane Yesus -kirkon Kambatan työn neuvonantaja ja SLS:n
työalan esimies. Erityisen haasteen toi Etiopian nälänhätä 1973–74. Synodi (hiippakunta) kartoitti tilanteen ja ryhtyi työhön. Arviolta 160 000–170 000 alueen ihmistä pelastui nälkäkuolemalta, kun rikkaat maanomistajat saatiin avaamaan viljavarastonsa. - Yhteensä isälle kertyi Afrikassa 12 työvuotta. Perheeseemme syntyi yhteensä neljä lasta.

Suomeen muuton jälkeen isä työskenteli SLS:ssa ja seurakuntatyössä useissa seurakunnissa. Luottamustehtäviä oli runsaasti: Pipliaseurassa, Vihannin kunnassa ja veteraaneissa ja Raahentienoon Maanpuolustusperinneyhdistyksessä. Työ sotiemme veteraanien parissa oli isälle kunnia-asia. Maanpuolustustyö oli hänelle tärkeää.

Isä halusi käyttää elinvuotensa hyödyllisesti ja kirjoittaa. Yksi kirjoista tuli painosta marraskuussa ja viimeinen, Kertomuksia Saban kuningattaren maasta, on kirjapainossa.
Isä oli perusteellinen. Hän kohtasi ihmiset kunnioittavalla tavalla. Lähetystyö kulki koko elämän ajan mukana. Hän oli myös esirukoilija. Rukouksissa olivat maailman kärsivät, Ukrainan kansa, lähetystyö, ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet.

Isämme oli rakastava puoliso, hyvä ja turvallinen isä. Lapsenlapsille ja neljännelle polvelle riitti riemua paapan rakentamista pulkkamäistä, nuotioretkistä,
keskustelutuokioista, monista arjen ja juhlan hetkistä.