Helli Korhonen
![]() |
Pakistanin lähetystyöntekijä
Helli Annikki Korhonen s. Sivonen, 88v.
s. 9.9.1937
k. 6.10.2025
Pakistanissa (Nowshera, Tank, Risalpur) 1969–73, 75–78
Helli Korhosen sisko Alli Ailio kirjoittaa:
Helli oli kymmenlapsisen pienviljelijäperheen lapsi Enossa. Kotimme oli köyhä, oppikouluun ei ollut varaa. - Lähinaapurimme emäntä oli lähetysihminen, joka piti ompeluseuroja ja lähetysmyyjäisiä. Helli sai lähetyskutsun nuorena.
Seurakunnan työntekijöiden avulla Helli pääsi kansanopistoon ja diakonissalaitokselle. Valmistuttuaan 1960 Helli oli työssä Enossa, Pielisensuussa ja Laakson sairaalassa Helsingissä. Raamattukoulun iltaoppikoulussa hän suoritti keskikoulun. Lähetysseuran työntekijäkurssilla hän oli 1967.
Pakistaniin Helli lähti 1969, ensin opiskelemaan urdun kieltä. Tankin sairaalassa Helli oli erilaisissa tehtävissä aloittaen myös kotikäyntityön. Sairaala kuulemma toimi Robin Hood -menetelmällä. Maksua otettiin rikkailta enemmän ja köyhiltä vähemmän. Oli myös paljon potilaita, jotka eivät kyenneet maksamaan mitään. - Seuraava työ oli Nowsherassa köyhille kristityille perustetussa koulussa. Iloa tuotti, kun lapset muuttuivat iloisiksi ja nauraviksi lääkehoidon ja ravitsevan ruoan ansiosta. - Toisella työkaudella Helli aloitti Risalpurissa. Klinikalla pidettiin myös naistenkokouksia hengellisine lauluineen.
Suomeen palattuaan 1978 Helli erikoistui psykiatriseen sairaanhoitoon. Seurakuntatyössä Helsingin Pitäjänmäen seurakunnassa hän tutustui tulevaan mieheensä Vilho Korhoseen. 1986 hän käynnisti Pitäjänmäelle palvelukeskuskokonaisuuden. Hän johti palvelukeskusta 6 vuotta ja jäi sieltä eläkkeelle.
Eläkkeellä Helli ja Vilho viettivät kesiä siirtolapuutarhamökillä Kumpulassa. Helli toimi puolisonsa omaishoitajana monta vuotta. Hän harrasti lukemista ja seurakunnan vapaaehtoistoimintaa. Loppuajat hän oli Myllypuron seniorikeskuksessa.
Helli oli auttava sisko, hän ajatteli toisten tarpeita ennen omiaan. Helli kirjoitti itse sukukirjaan näin: ”Minusta ei tullut kauppa-apulaista eikä linja-auton rahastajaa, vaan juoksutyttö suuren Jumalan talossa. Minua on johdatettu, sain rikkaan elämän, joka on ollut koulua alusta loppuun. Siitä olen kiitollinen hyvälle Jumalalle.”
