Anna-Liisa Hirvelä

Namibian lähetystyöntekijä, terveydenhoitaja

Anna-Liisa Kyllikki Hirvelä, 88v.

s 30.8.1936 

k 23.8.2025

Namibiassa (Onanjokwe) 1962-67, 68-73, 74-78, 78-81, 82-85, 86-88, 89-92, 

eläkkeelle 1993

Olle Eriksson kirjoittaa työtoveristaan Anna-Liisa Hirvelästä:

26-vuotias terveydenhoitaja Anna-Liisa Hirvelä lähti vuonna 1962 Namibiaan. Hän palveli siellä harvinaisen pitkään, 31 vuotta, aina vuoteen 1992. Pääasiallisesti Anna-Liisa työskenteli Onandjokwen sairaalassa ja kiertävässä rokotus-, neuvola- ja terveysvalistustyössä. Anna-Liisa kulki vaarallisia, miinoitettuja teitä, ja kohtasi niin Swapon sissejä kuin eteläafrikkalaisia sotilaita. 

Miinat ja metsissä liikkuvat sotilaat ja sissit tekivät liikkumisen vaikeaksi ja vaaralliseksi. Lissu oli hiljainen ja rauhallinen ja omasi vahvat hermot ja hyvät päättely- ja neuvottelutaidot. Hän otti myös suuria, mutta hallittuja riskejä. Kaimoja ja kummilapsia kertyi ja Suomeen palatessaan hänellä oli mukanaan Musa (Selma), joka heti äitinsä kuoleman jälkeen otti yhteyttä ja myös kutsui Lissun viimeiselle matkalle Akaa-Toijalan multaan.

Anna-Liisan nuorena saamaan lähetys- ja seikkailukutsumukseen vaikutti ehkä Toijalan pitkäaikainen kirkkoherra Otto Emil Närhi, joka osasi kertoa matkoista, elämästä ja työstä Ambomaalla. Närhi oli ensimmäinen suomalainen, joka vuonna 1926 vaelsi 11 päivää Ambomaalta Okavangolle, hietikoissa ja asumattomissa metsissä. Vuosikymmeniä myöhemmin Lissu liikkui samoissa metsissä maastoautolla työtehtävissään. Närhi myös ensimmäisenä suomalaisena kävi kaukaisessa Kaoko-vuoristossa. Kävihän Lissu sielläkin. Ensimmäisenä suomalaisena Närhi kiipesi Kilimanjarolle. Sen Lissu jätti väliin. Joku muisteli, että Närhi kuoli Toijalan saarnatuoliin. Vielä melko äskettäin Anna-Liisa kävi sunnuntaisin tuossa kirkossa.

Anna-Liisa Hirvelä sai kotiseurakuntansa Akaan hakeman Suomen kunniamerkin 1980-luvun lopulla. Sen hänelle ojensi Oniipassa ulkoministeri Pertti Paasio.