Jouko Marttinen

Pakistanin lähetystyöntekijä, FM Jouko Marttinen 15.10.1943 Hirvensalmi - 21.12.2021 Helsinki

Jouko aloitti työn Lähetysseurassa Lähetyssanomien toimittajana 1972. Haluamme, että myös hänen oma äänensä kuuluu tässä muistokirjoituksessa. Toinen ääni on hänen lähimmän työtoverinsa ja vaimonsa Chrissen, kolmas hänen pitkäaikaisen työtoverinsa, Reino Junttilan, joka siunasi Joukon taivasmatkalle.

Jouko: Koulussa 50-luvulla raivosin kuin Vanhan testamentin profeetta, kun jotakuta kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Lukiossa päätin, että̈ ryhdyn papiksi tai näyttelijäksi. Opiskellessani yliopistossa ilmoitin armeijalle, etten aikonut ottaa osaa kertausharjoituksiin. Se johti asialliseen keskusteluun suojelupoliisin kanssa. Olen filosofian maisteri, pääaineena draamakirjallisuus. Kahden muun kanssa perustimme Ryhmäteatterin, joka vielä toimii aktiivisesti. Mutta kun piti aloittaa käytännön harjoitusjakso Teatterikorkeakoulussa, sanoin illuusiolle ei. Halusin ensin kokeilla oikeaa elämää̈. Pienenä̈ haaveilin matkustavani kauas pois. Se toteutui.

Pakistanissa työskennellessäni ymmärsin, että̈ tulen muuttumaan. En pysty välittämään uskon sisäistä̈ olemusta, ellen ota vastaan jotain kanssaihmiseltäni. Jos on vain yksi Jumala, on meidän jaettava hänet kaikkien kanssa. Minulle draama on luonnollisin tapa hahmottaa maailmaa; läpinäkyvä̈ ja haastava tapa esittää̈ mielipiteitä̈. On kysymys voimasta ja vastavoimasta. Draama ei koskaan kuvaa vain yhtä̈ totuutta, vaan monen eri ihmisen sielunliikkeitä̈.

Chrisse: Näin Joukon ensimmäisellä luennolla yliopistossa ja tiesin, että hän on SE. Viisi vuotta myöhemmin Jouko sai työkokouksessa tietää, että Lähetysseuraa tarvitsi Pakistaniin miespuolisia työntekijöitä kristillisen kasvatuksen tehtäviin ja suunnittelemaan kouluja kristityille lapsille. Ensin lähetyskurssille ja sitten Aasiaan. Ironista kyllä SLS sai perheessämme yhden miehen ja kuusi naista. Kolme viidestä tyttärestämme syntyi Pakistanissa. Tyttärien isä otti tyynesti vastaan paikallisten surunvalittelut. Tyttäriään hän kutsui viideksi timantikseen. Oikeudenmukaisuus oli Joukon johtotähti. Sitä hän painotti työssään, kirjoissaan, artikkeleissaan ja videodokumenteissaan. Syvimmin häneen vaikutti tekemänsä video Etiopiasta, Naisten sukuelinten silpominen.

Reino: Pappi vai näyttelijä? Kumpikaan ei toteutunut­ – ja kumpikin toteutui niin Pakistanissa kuin myös sen jälkeen täällä Suomessa. Joukon vahvuus oli kulttuurin ja sen merkityksen taju. Hän oli yhteisössämme perusteellisin paikallisen kulttuurin tutkija, eikä kenelläkään ollut niin kattavaa Pakistanin kulttuuria ja kieltä koskevaa kirjallisuutta kuin oli Joukon kirjahyllyssä. Työn ymmärrystä vahvisti myös runsas vierasliikenne. Joukon työ jatkui eläkkeelle asti Lähetysseurassa. Tehtävä oli luovaa audiovisuaalista työtä; dokumentteja eri puolilta maailmaa. Kuvan ja äänen käsittely ja ennakkoluuloton sisältö on ollut Joukon tavaramerkki.

Chrisse: Mustapartainen, tummatukkainen ja paikallisissa vaatteissa liikkuva Jouko ei paljon erottunut paikallisista pataani-miehistä. Ero oli, ettei hän kantanut asetta. Hän oli lempeä, huumorintajuinen ja kärsivällinen rauhan mies, joka sai lähteä maailmasta käsi kädessäni.

Ann-Christine Marttinen ja Reino Junttila