Vettä ja tasausta

Heikki Mustaniemi, kuva SLS/Marjatta Kosonen

Heikki Mustaniemen kolumni Koillissanomissa maaliskuussa 2010

Aamun uutisissa mainittiin 22.03., että tämä maanantai on julistettu maailma vesipäiväksi ja että samalla se aloittaa meillä Suomessa jätevesiviikon. Viime lauantaina alkoi Suomen Lähetysseuran tämänvuotinen Tasauskampanja, jolla tuetaan ruokaturvaa Senegalissa ja Mauritaniassa teemalla "Rakkaus lähimmäiseen ei tunne rajoja". Kohdemaat sijaitsevat Saharan laidalla Länsi-Afrikassa. Molempia uhkaa aavikoitumisen aiheuttama ruoka- ja vesipula.

Itse olen joutunut tekemisiin vesipulan kanssa pitkän työssäoloni aikana Afrikassa: Namibiassa, Senegalissa ja Tansaniassa. Senegalissa korjauttaessani erästä syrjäistä maaseutuklinikkaa jouduin palkkaamaan paikallisen miehen aaseineen hakemaan rakennuksella tarvittavan veden yli neljän kilometrin päästä. Betonivaluunkin sitä tarvitaan yllättävän paljon. Olen myös rakennuttanut useita kaivoja ja pitkiä matkoja vesijohtoja koulujen ja sairaaloiden tarpeisiin. Samoin olen teettänyt kahden sairaalan jätevesipuhdistamon ja lukemattoman määrän pienempiä puhdistamoja septiktankkeineen ja imeytyskenttineen. Jätevesiasioiden kanssa jouduin nyt myös tekemisiin täällä Kuusamossa, kun asuinkylääni suunniteltiin ja toteutettiin kylän yhteinen jätevesijärjestelmä.

Me täällä Suomessa emme osaa oikein kunnolla arvostaakaan, kuinka arvokkaita meidän puhtaat vesistömme ovat. Toivottavasti ne pysyvätkin puhtaina. Kyllä huomaa näin muutama vuosi sitten paluumuuttajana tänne asettuneena, että omaa jätevesiongelmaamme ei vieläkään ole saatu ratkaistua kymmenien vuosien jahkailujenkaan jälkeen. Nykyiset puhdistustekniikat ovat kyllä niin hyviä, että jossain päin maailmaa puhdistamosta ulostulevaa vettä käytetään uudelleen ja se on puhtaampaa kuin se raakavesi, mitä otetaan paikallisesta vesistöstä.

Afrikassa oppi ainakin säästämään vettä. Tilaston mukaan me täällä Suomessa kulutamme keskimäärin 155 litraa vettä päivässä, kun moni afrikkalainen sinnittelee alle kymmenellä litralla. Kehitysmaissa veden puute raskauttaa etenkin tyttöjen ja naisten asemaa, joiden päivittäiset vedenhakumatkat saattavat venyä jopa kymmeniin kilometreihin. Useimmissa vesiprojekteissa Afrikassa pyritään siihen, että vedenhakumatkasta ei tulisi missään puolta kilometriä pitempää.

Lähetyksellä on meneillään useita vesiprojekteja eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Senegalissa on tehty kaivoja yhteistyössä kyläläisten kanssa jo työn alkamisesta 70-luvulla lähtien. Aaban kylässä Pohjois-Senegalissa on kaivo, mutta vesi on 63 metrin syvyydessä. Se on sama kuin nostaisi täyden vesisangon narun varassa kadulta kahdeksankerroksisen talon katolle. Kuitenkin Aaban naiset ovat tyytyväisiä, että heidän ei tarvitse lähteä hakemaan vettä kauempaa. Yhdessä he vetävät naruja, joiden päässä täydet vesisangot roikkuvat. Arvokas kaivovesi säästetään kotitalouksien tarpeeseen. Lehmät lähtevät paimenen kanssa aamuisin 14 kilometrin juomareissulle Senegaljoen rantaan. Matka kylästä joelle on rutikuivaa maastoa, jossa on siellä täällä muutama akaasia. Heinääkään ei juuri näy.

Kaikkein tuntuvin opetus veden säästämisestä oli perheelläni kerran 70-luvun lopulla juuri joulun alla Ambomaalla. Sadeaika oli myöhässä ja talon nurkilla olevat isot sadevesisäiliöt olivat tyhjinä ja puhdistettuina odottamassa sateita. Sairaalan, jonka alueella asuimme, vesivarastot olivat tyhjiä ja olimme Kunenevirralta parin sadan kilometrin päästä tulevan vesiputken tuoman veden varassa. Pari viikkoa ennen joulua sissit räjäyttivät putken poikki ja vedentulo loppui. Lähes 500 potilaspaikan sairaala oli ilman vettä. Meidän nelihenkisen perheenkin oli tultava toimeen kymmenen litran päiväannoksella. Sinä jouluna saimme elämämme parhaan joululahjan, kun jouluaattona tuli sadekuuro ja kaikkiin neljään talonnurkilla oleviin sadevesisäiliöihin tuli vettä runsaasti. Lapsetkin saivat kylpeä ammeessa joulun kunniaksi kunnolla. Suomeen muutettuamme kesti kauan ennen kuin aloin pestä itseäni saunan löylyjen jälkeen suihkun alla. Otin aina vettä pesuvatiin ja pesin siitä itseni sienen avulla. Nykyisin käytän kyllä suihkua, mutta katkaisen aina veden saippuoimisen ajaksi.

Kilpailu vedestä on kiristymässä. Esimerkiksi joet, järvet ja pohjavesialueet ulottuvat monesti useamman valtion alueelle. Erimielisyydet vesivarojen käytöstä ovat yhä useammin levottomuuksien lähde.

Heikki Mustaniemi