Naiset rakensivat kirkon

Monica Andwike ja Mkunwan kirkko, kuva SLS/Marjatta Mäkinen

Heikki Mustaniemen kolumni Koillissanomissa huhtikuussa 2010

Olin helmikuussa viisi viikkoa työmatkalla Tansaniassa ja koko ajan ilman nykypäivän tietoliikenneyhteyksiä: ei internetiä, ei sähköpostia, ei televisiota tai radiota, ei edes sanomalehtiä. Ainoa yhteydenpitoväline oli kännykkä ja sen tekstiviestipalvelu ja tietenkin sillä soittaminen, mutta se on niin arvokasta sieltäpäin, ettei sitäkään tullut käytettyä. Mutta pian siihen tottui ja huomasi, että tulee hyvin toimeen niinkin.

Nyt sitten paluuni jälkeen olen käynyt läpi sinä aikana saamaani postia ja sain luettavakseni entisen Kidugalan-naapurini Marjatta Mäkisen ystäväkirjeen, joka oli tullut helmikuun alkupuolella. Hän on nyt lähetystyössä Mtwaran alueella Kaakkois-Tansaniassa. Alue on minullekin jonkin verran tuttua, sillä se kuuluu Eteläisen hiippakunnan alueeseen, jonka palveluksessa olin Tansanian-aikanani. Alue on Tansanian köyhintä ja kaikkein vähiten kehittynyttä ja tällä hetkellä kirkon ja lähetyksen yksi painopistealueista Tansaniassa. Kristittyjä on alle viisi prosenttia. Valtaosa väestöstä on joko muslimeja tai perinteisten heimouskontojen piiriin kuuluvia. Seurakunnat sijaitsevat pääasiassa kaupungeissa ja jäsenet ovat pääosiltaan muualta Tansaniasta muuttaneita virkamiehiä ja heidän perheitään. Suomen Lähetysseuralla on kolme työntekijää Mtwaran ja Lindin läänien alueella ja he keskittyvät pääasiassa paikallisten työntekijöiden apuna kylissä tehtävään diakoniatyöhön.

Minua entisenä kirkonrakentajana ilahdutti tuo kirjeessä kerrottu naisten rakentama kirkko ja halusin jakaa sen lukijoiden kanssa. Monesti lähetysalueilla kirkot ovat hyvinkin vaatimattomia ja usein seurakuntatyö maaseudulla alkaa suuren puun varjossa kokoontuvana seurakuntana. Kaupungeissa vastaavasti työ alkaa yksityisasunnoissa ja myöhemmin, kun saadaan jokin sopiva tila kerrostalosta, niin se sisustetaan monitoimitilaksi, missä myös pidetään jumalanpalvelukset.

Tansanialaisen Mkunwan kylän naiset halusivat oman kirkon. He eivät jääneet odottamaan, että joku rakentaisi sen heille: he rakensivat kirkon itse. Pastori Marjatta Mäkinen kävi siunaamassa kirkon työtoverinsa kanssa. Hän kertoo:

"Marraskuussa kävin Mkunwan kylässä siunaamassa pienen kyläkirkon jumalanpalvelushuoneeksi pastori Nelusigwe Mwanjemban kanssa. Kirkko on sangen vaatimaton ruokokattoineen ja savilattioineen, mutta sen rakensivat nuoret tytöt ja naiset omin käsin alusta loppuun. Pienen ruokokattoisen majan edustalle oli kerääntynyt väkeä jo hyvissä ajoin ennen jumalanpalveluksen alkua. Kuoro lauloi makonden kielellä väen hartaaseen juhlatunnelmaan, jonka vallassa jatkettiin swahiliksi: ´Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala, taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi.´ Luimme pastori Mwanjemban kanssa Raamatun lukukappaleita ja rukouksia vuorotellen ensin ulkona. Kun Mwanjemba katkaisi juhlallisesti oviaukon sulkevan nauhan, jatkoimme kirkon sisätiloissa. Pyhitimme käsikirjan kaavan mukaan rakennuksen jumalanpalvelushuoneeksi ja siunasimme seinät, kastemaljan ja alttarin. Rukoilimme seurakunnan kanssa, että kirkkoon tulevat ihmiset voisivat kohdata Jumalan siellä rauhassa ja että kaikenlainen pahuus ja häirintä pysyisi loitolla.

Yksinkertaisen, mutta vaikuttavan toimituksen lopuksi oli yhteinen kiitosvirsi herkässä: ´Kiitos nyt Herran, hän korkein on kuninkahamme.´

Annoimme seurakunnalle vähän rahaa, jotta juhlaan tulleet seurakuntalaiset ja naapurikirkon edustajat saattoivat ostaa ruokaa päivän kunniaksi.

Rakennusidean takana on Monica Andwike, joka johtaa reippaasti pientä kyläseurakuntaa. Ensimmäinen rakennus oli osoittautunut vähän huteraksi, mutta toinen jo onnistui. Työ oli opettanut tekijäänsä. Joillakin kylillä miehet eivät omien sanojensa mukaan saa kirkkoa pystyyn, koska heille pitäisi ensin järjestää peltikattorahat. Kun Nelusigwe

Mwanjemba kertoi heille Mkunwan tyttöjen rakennushankkeesta, he menivät hiljaisiksi."

Heikki Mustaniemi