Lähetystyöntekijänä levottomassa maailmassa

Heikki Mustaniemi, kuva SLS/Marjatta Kosonen

Heikki Mustaniemen kolumni 3.6.2010 Koillissanomissa

Viime viikkojen tapahtumat Bangkokissa ovat osoittaneet taas kerran, miten me lähetystyöntekijät toimimme usein aika levottomissa oloissa eri puolilla levotonta maailmaa. Suomen Lähetysseuran työntekijöitä toimii tälläkin hetkellä yli kahdessakymmenessä maassa melkein kaikissa maanosissa, vain Pohjois-Amerikka puuttuu maanosien listalta. Näin ollen ei ole mikään ihme, että joudumme usein työskentelemään ja asumaan myös levottomuuksien keskellä varsinkin, kun periaatteenamme on toimia aina heikompiosaisten parissa.

Useimmitenhan levottomuuksien syynä ovat valtavat tuloerot ja kaikkein heikoimmilta puuttuvat ihmisoikeudet. Yli 45 vuotta Lähetysseuran työyhteydessä toimineena olen saanut itse kokea elämää niin sodan keskellä nykyisessä Namibiassa kuin Angolan itsenäisyystaistelua ja myöhempää pitkää sisällissotaa vierestä seuraten. Samaten olen joutunut seuraamaan työtovereitteni työtä monella muullakin työalueella. Nyt Bangkokin levottomuuksia seurasin hyvinkin tarkkaan, koska seurakuntamme nimikkolähetit Leena ja Jukka Helle asuivat melkein myrskyn keskellä siellä. Nykyisin seuranta on helppoa esimerkiksi Facebookin kautta varsinkin, kun Jukka antoi päivittäin tietoa tilanteesta.

Jäädäkö vai lähteä?

Monesti minultakin on kysytty, miksi työntekijät eivät lähde levottomuuksien keskeltä, ja tähän myös Lähetysseuran johto joutuu vastaamaan huolestuneiden omaisten kysellessä asiaa. Tähän ei olekaan mitenkään helppoa vastata, koska kysymys on monesti hyvin erilaisista tilanteista ja aina lopulta paikallisista olosuhteista. Aikoinaan Etiopian-läheteille annettiin johtokunnan päätöksellä kaksikin kertaa täydellinen evakuoimispäätös, ja varsinkin jälkimmäinen herätti paljon kysymyksiä ja vastustusta paikalla olleiden työntekijöiden taholta eikä silloin tiedonkulku ollut näin nopeaa kuin nykyisin. Meille Namibian-läheteille annettiin 1970-luvun lopulla evakuointimääräys ehdollisena: työntekijä sai itse anoa jäämistä alueelle ja perustella sitä. Vaimoni kanssa pohdin tilannetta tarkasti ja päädyimme anomaan jäämistä työtilanteeseemme vedoten. Meillä oli vielä vuosi työkauttamme jäljellä ja se olisi suunnitelmien mukaan ollut viimeinen työkausi alueella. Koulutimme parhaillaan molemmat paikallisista työtovereista jatkajia työllemme. Samalla kun anoimme lupaa saada jäädä, anoimme vuoden jatkoaikaa työkauteemme huomatessamme, että tarvitsemme jatkoajan koulutukseen.

Lähetysseuran johto seuraa tilannetta

Muutama vuotta aikaisemmin Angolan-työntekijämme eivät edes jääneet odottamaan evakuointipäätöstä Suomesta, vaan päättivät lähteä heti sisällissodan syttyessä ja tulivat odottamaan tilanteen kehittymistä meidän luoksemme Namibiaan rajan toiselle puolelle. Myöhemmin, kun tilanne ei parantunut, he lähtivät Suomeen. Lähetysseuran johto on joutunut monesti tekemään päätöksiä joko koko työalueen evakuoinnista tai osalta siitä tai sitten joutunut siirtämään työtekijöitä turvallisemmille alueille maan sisällä. Kolumbian- ja Kongon-työalueita on jo pitkään hoidettu ilman maassa pysyvästi olevia työntekijöitä. Pakistanissa, Nepalissa ja Israelissa on jouduttu myös tilanteisiin, missä on joko kokonaan tai osittain jouduttu tekemään evakuoimispäätöksiä. Kyllä voin sanoa, että kotimaan-johtomme seuraa aina hyvin tarkasti tilannetta ja voi tehdä tarvittavia päätöksiä hyvinkin nopeasti.

Ulkoministeriöllä on oma roolinsa kriiseissä

Lisäksi on nykyisin myös Ulkoministeriömme ohjeet ja päätökset hätätilanteita varten. Aikoinaan Namibiassa ollessani näitä ei vielä ollut. 16 vuoden maassa oloni aikana ei ollut ainuttakaan yhteydenottoa siltä puolen. Nyt viimeksi Tansanian-vuosieni aikana paikallinen suurlähetystömme piti varsin tiivistä yhteyttä meihin maassa oleviin suomalaisiin. Oli tarkat yhteispohjoismaiset evakuointisuunnitelmat ja ohjeet alueittain niille määrättyine yhteyshenkilöineen ja kokoontumispaikkoineen. Tansania oli sen verran rauhallista seutua, ettemme joutuneet koskaan toteuttamaan suunnitelmia käytännössä.

Bangkokin-tilanteeseen palatakseni: Bangkokin Suomen-suurlähetystö antoi 19.5. ohjeen suomalaisille perehtyä valmius- ja evakuoimisohjeisiin. Näiden ohjeiden perusteella Lähetysseuran ulkomaantyön johtaja teki päätöksen, jonka mukaan Bangkokissa olevat Lähetysseuran työntekijät poistuvat kaupungista rauhallisemmalle alueelle Thaimaassa. Myös kesälomien aikaistaminen ja tulo Suomeen olisi mahdollista. Helteet asuivat aivan tuon levottoman alueen lähellä ja sotilaiden saartorenkaan laajentuessa he jäivät sen sisäpuolelle, joten autolla ei päässyt enää kotiin saakka. Lisäksi talon ympärillä oli loppuaikana sotilasvartiointi. Helteet muuttivat 16.5. muutaman kilometrin päähän työtovereiden tyhjäksi jääneeseen asuntoon. Rauhallisemmille alueille siirtyneet Lähetysseuran työntekijät ovat palanneet koteihinsa Viime viikolla. Elämä Bangkokissa on sujunut viime päivinä rauhallisesti. Lähetysseura seuraa silti tilannetta edelleen. Lähetysseuralla on tällä hetkellä Bangkokissa yhdeksän työntekijää ja Chiang Maissa Pohjois-Thaimaassa kaksi työntekijää.