Kiitospsalmit

Heikki Nurminen vuonna 2001 Tiberiaassa, kuva Jouko Marttinen

Heikki Nurmisen luento Kiitospsalmit
21.4.2010 Myyrmäen kirkolla

"Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä." (Ef. 5:19-20.)

Virsi 340

Kun puhutaan kiitospsalmeista, on hyvä muistaa, että Psalmien hepreankielinen nimi TEHILIM sinänsä merkitsee ylistysvirsiä. "Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret" (Ps. 22:4). Nimi on samaa juurta kuin LEHALEL, "Ylistää", josta meille tuttu sana HALLELUJA tulee. Se tarkoittaa "Kiittäkää Herraa".

Minusta on hyvin tärkeää huomata, että kaikki se, mikä on kirjoitettu Ylistysvirsien otsikon alle, on kiitosta, siis myös valitus, kapina, katkeruus ja viha, joita niitäkin on Psalmeissa. Se kaikki on kiitosta siksi, että pieni ihminen saa purkaa tuntojaan suuren Jumalan ja taivaallisen Isän edessä. Hänen korvansa kestävät kuulla. Hän on kuin hyvä isä, joka myhäillen seuraa uhmaikäisen tai murrosikäisen lapsensa kiukuttelua. Hän ymmärtää. Hän on kuin isä, jolle lapsi tulee näyttämään loukkaantunutta kättään tai jalkaansa. Tämä asetelma on hyvin selvänä Psalmien kirjassa.

Toinenkin tutkistelun lähtökohtiin kuuluva asia on hyvä pitää mielessä: Psalmit, niin kuin ne ymmärrän, ovat paljolti leeviläisten tuntojen ilmauksia. Leeviläisethän olivat ilmestysmajan ja temppelin palvelijoita ja muusikoita. Heidän kuoronsa ja puhallinorkesterinsa johtivat jumalanpalvelusten musiikkia. Leevin heimo oli yksi Israelin kahdestatoista heimosta ja sille oli varattu aivan erityinen asema heimojen joukossa. Kun muille heimoille jaettiin perintömaita Israelin maasta, Leevin heimolle sanottiin: "Kun israelilaiset jakavat maan ja muut saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä [Herra] olen sinun perintöosasi" (4. Moos. 18:20).

Tämä jako olisi hyvä ja kiitettävä, jos ihmisen usko olisi vahva ja hän voisi julistaa iloisena: "Minun osani on Herra." Ihmisen, myös leeviläisen, usko kuitenkin horjuu ja hänen sisimmässään käydään vaikeita taisteluita. Psalmeissa on paljon tämän taistelun kaikuja. Niiden joukosta löytyy kuitenkin tällainenkin kiitollinen huudahdus, joka on myös lyhin ja samalla tutuin kiitospsalmi: "Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu" (Ps. 16:6). (Entinen käännös: "Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, kaunis on minun perintöosani!")

Leeviläisten tunnuslause oli kuitenkin hyvin kiitoksentäyteinen. Se nousi esiin ensi kerran, kun Daavid oli tuomassa liitonarkkua ilmestysmajaan ja vihkimässä sitä uhrein. "Kiittäkää Herra! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa." (1. Aikak. 16:34.) Tämä lause toistuu kautta Psalmien. Pääsiäispsalmissa 136 se esiintyy 26 kertaa. Luvussa, jossa kerrotaan liitonarkun tuomisesta ilmestysmajaan, sanotaan: "Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan kiitosta" (1. Aikak. 16:4). Siinä on kaksi perusaihetta, jotka esiintyvät Psalmien kirjassa: Jumalan uskollisuus ja hyvät teot Israelia kohtaan sekä Jumalan kunnia luonnossa.

Suuri Jumala ja pieni ihminen

Kansakunnan kohtaloa ja luonnon ihmeitä käsittelevien Psalmien keskellä on pieni ihminen, hänen pelkonsa ja tuskansa, ilonsa ja kiitoksensa. On suuri Jumala ja pieni ihminen. Tahtoisin nostaa tällaisista psalmeista kolme esimerkkiä. Ne ovat aivan kuin psalmirukoukset. Tämä kolmikko kertoo siitä, että kiitosvirsiä on muuallakin kuin Psalmien kirjassa. Tarkoitan tässä
- Hannan kiitosvirttä, 1. Sam. 2:1-10
- Psalmia 113 ja
- Marian kiitosvirttä, Luuk. 2:46-55.
Näissä kaikissa kiitoksen aiheena on se, että suuri Jumala näkee pienen ihmisen ja kuulee hänen huutonsa. Lutherille Psalmi 113 ja Marian kiitosvirsi eli Magnificat olivat hyvin rakkaita ja tärkeitä hänen teologiansa kannalta. Psalmin 113:5 johdosta hän innostuu kirjoittamaan: "Hän istuu korkeuksissaan, mutta katsoo alas, syvyyksiin asti. Mihin muualle hän katsoisikaan; eihän hänen yläpuolellaan ole mitään!" Hän ruokkii nälkäiset ja korottaa alas painetut arvoasemaan.

Marian kiitosvirressä korostuu se, että hän näkee oman pienen osansa pelastushistorian kehyksissä. Ne ihmeet, jotka hänelle tapahtuvat, ovat Abrahamille ja muille isille sekä Israelille annettujen lupausten toteutumista. Hän saa olla välikappaleena, kun Israelin olemassaolon ja kutsumuksen tarkoitus täyttyy ja ihmiskunnalle tuodaan Vapahtaja.

Elämä siunauksia täynnä

Yksityisen ihmisen kiitospsalmeista meille tutuimmat lienevät Psalmit 103 ja 139.
"Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt" (Ps. 103:1-2). Tämän Psalmin ylistää-kehotuksen takana ei ole se sana, josta alussa kerroin. Siinä sanotaan BARCHI, "siunaa". Tästä sanasta johtuen on Jumalaa alettu kutsua nimellä BARUCH, "siunattu", "ylistetty". Sanaa käyttää ylimmäinen pappi Jeesuksen oikeudenkäynnissä: "Oletko sinä Messias, sen Ylistetyn poika?" (Mark. 14:61). Hepreaksi Jumalaa kutsutaan usein nimellä HA-KADOSH BARUCH HU, "Pyhä, siunattu olkoon Hän". Tämä pohjautuu myös juutalaisten jokapäiväiseen elämään, joka on täynnä siunauksia. Siinäkin asiassa Jeesus oli aito juutalainen. Hän siunasi pienen pojan eväät: "Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen" (Matt. 14:19). Hän siunasi, kiitti Emmausten miesten iltapalan: "Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa..." (Luuk. 24:30). Ja hän siunasi ehtoollisen leivän ja viinin meille tutuilla sanoilla (Matt. 26:26).

Muista!

Psalmi 103 kehottaa "MUISTA". Älä unohda kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on sinulle tehnyt. Mutta Raamattu kehottaa muistamaan myös matkalla koetun pahan: "Muistakaa, mitä amalekilaiset tekivät teille, kun olitte tulossa Egyptistä" (5. Moos. 24:17). Tässä jakeessa olevasta MUISTA-sanasta on tehty rintamerkki ZECHOR, "Muista". Sitä myydään kävijöille keskitysleirimuseossa Jad-Va-Shemissä Israelissa. Museon pihalla olevassa taulussa on hassidismin isän Israel Baal Shem-Tovin lause: "Unohtaminen johtaa hajaannukseen, mutta muistaminen lunastukseen."

Niinpä sinäkin, kristitty matkamies, muista, älä unohda! Yritä oppia matkasi vaikeista asioista ja kiitä Jumalaa hyvistä! Psalmi 103 painottaa sitä, että hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja että hän on kuin isä, joka armahtaa lapsiaan.

Psalmin 139 kiitoksen aihe on se, että Jumalan silmä näkee minut kaikkialla. En voi piiloutua hänen katseeltaan. Joillekin tämä on kiusallinen ja pelottava asia, niin kuin  ensimmäiselle ihmiselle syntiinlankeemuksen jälkeen. Hän lymyili. Mutta psalmistalle Jumalan katseen alla oleminen on hyvä ja turvallinen asia. Hän ylistää Luojaansa myös siitä, että hänet on tehty ihmeellisesti - äidin kohdussa. Heprean sana siitä, miten Luoja hänet muotoili, vastaa suomen kielen ristipistotyötä (RIKMA, RUKAMTI). Kaiken kaikkian hän sanoo tarkkaillessaan itseään: olen pelottavan suuri ihme, NORA NIFLETI (139:14). Lopputulos hänen pohdinnoistaan on, että hän tahtoo jättäytyä Luojansa käsiin ja pyytää tätä tutkimaan häntä tarkasti ja viemään hänet ikuisen elämän tielle, jos hän on harhaan joutunut (Ps. 139:23-24).

Pienen ihmisen kiitos koetusta avusta tulee erityisen kirkaasti esille Psalmissa 34, josta alkuvirtemme on muotoiltu: "Kun etsin, niin hän vastasi, ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat." Miksi nöyrät? Vaatii nöyryyttä osoittaa myötäiloa, kun lähimmäisellä menee hyvin, kun hän on saanut avun (Ps. 34:21).

Luonnon ylistystä

Saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer kirjoitti elämänsä päivinä tutkistelun Psalmeista. Se ilmestyi pienenä kirjana, jonka nimi suomeksi on "Katselen taivasta". Kirjan nimi on selvästi saatu Psalmista 8 (lue se!) ja muista Psalmeista, joissa koko luomakunta yhtyy Luojan ylistykseen. Psalmissa 8 on tähtitaivas ja vastasyntynyt asetettu palvelemaan samaa tarkoitusta: Luojan ylistämistä. "Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi" (Ps. 8:3). Jeesus viittasi tähän sanaan palmusunnuntaina, kun lapset huusivat hänelle temppelissä HOOSIANNAA ja kun johtomiehet närkästyneinä siitä huomauttivat: "Ettekö ole koskaan lukeneet" (Matt. 21:15-16).

Luonnon ylistyslaulu Psalmeissa menee hyvinkin tarkkoihin yksityiskohtiin. Virtemme ovat poimineet niistä joitakin sykähdyttäviä lauseita:
"Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin.
Aurinko ja kuu myös kiitä,hän on tehnyt teidätkin.
Taivaan tähdet hiljaisella matkallanne kiittäkää.
Lähde, virta, meren laine ylistykseen yhtykää."
(Psalmin 148 mukaan virsi 461:1, jatka säkeisiin 3-4!)

Ylistystä rummuin ja karkeloin

Raamatussa on 150 Psalmia ja loppua kohden niiden kiitos käy yhä avarammaksi ja laveammaksi. Viimeisessä Psalmissa kehotus tiivistyy yhteen virkkeeseen: "Kaikki, joissa henki on, kiittämään jo tulkohon" (Virsi 332:4). Viimeinen Psalmi esittää myös ylistämisen välineistön, joka on rakkaassa virressämme "Herraa hyvää kiittäkää: "Virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein." Jaakko Löytty on tuonut tähän vielä oman lisänsä omassa virsiversiossaan:
"Nouskoon pauhu pasuunain, taivaaseen nyt näiltä main.
Lyönnit rummun kaikukoon, kun me käymme karkeloon."
Löytty on omassa versiossaan lähempänä Raamatun tekstiä kuin virallinen Virsikirjamme: rummut ja karkelot mainitaan Raamatun Psalmissa 150.

Päätän siihen, mistä aloitin: leeviläisten mallipsalmiin, 1. Aikak. 16:8-34. Siinä sanotaan selvästi, että Jumala on valinnut Israelin. Mutta siitä käy myös ilmi, että se on valittu tiettyyn tehtävään: tuomaan ihmiskunnalle tieto Jumalasta, joka pelastaa. Niinpä siinä kehotetaan: "Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa (BASRU) päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan!" (1. Aikak. 16:23).

Luen vielä lopuksi Psalmin 126, jossa kiitetään siitä, miten Herra on kääntänyt kokonaisen kansan kohtalon. "

Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: "Suuret ovat Israelin Herran teot!" Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita. Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään."